Ulkona on ruma ilma. Lumi on pehmeää ja ilman lämpötila miellyttävä, mutta aurinko on hautautunut kauas harmaan sumun taakse. Kiinnostus lähteä lenkille on nollissa. Pitäkää talvenne.

Heräsin tänään kymmeniin suudelmiin. "Kiitos kortista" ja kehoitus ottaa kahvia. Hullua. 4kk sitten mies tuli illalla käymään luonani ja kiskaisi povaristaan *pikkujoululahjansa lahjanaruihin käärittynä. Olimme tavanneet vasta muutaman kerran ja silloinkin muiden läsnäollessa. Olimme kuitenkin vaihtaneet numeroita ja pitäneet yhteyttä päivittäin, niin puhelimessa juoruten, tekstaillen ja mesettäen (nykyaikainen parisuhteen muoto ilmeisesti!). Se ilta luonani oli ihana. Pussailimme ihan järjettömästi..!

Täksi päiväksi minulla on tavoiteohjelma, joka käsittää paitsi hyvän pikkuvaimon askareita kuten siivoaminen, pyykkääminen, ruoanlaitto ja silittäminen, niin myös oman oloni kohentamiseksi kunnon kävelylenkin koiran kanssa. Tuo ilma nyt vaan on niin uskomattoman synkkä, etten innostu ajatuksesta edelleenkään..

Ja illalla saunaan! Saunassa on hyvä jutella aina viikon aikana mieleentulleita, tärkeitä asioita. Siellä jotenkin on helpompi. Tai sitten se johtuu siitä, että juon yhden siiderin siinä saunoessa ja saavutan ensimmäisen asteen estottomuudesta jo silloin...?

*sain antennipiuhan. Olin maininnut ohimennen puhelimessa olleeni koko vuoden niin laiska, etten ollut saanut ostettua sellaista itselleni vaan olin aina katsonut telkkaria vanhan henkarin suorittaessa antennin virkaa. SubTv:tä kaipailin, eikä henkari sitä saanut näkymään, mutta miehen tuoma piuha sai. Nauroin katketakseni. Meillä oli kuitenkin olevinaan kovin romantillinen ensitapaaminen kahdestaan siinä käsillä, seisoimme eteiseni hämärässä valossa ja yhtäkkiä toinen kaivaa piuhan taskustaan. Ja piuha oli tosiaan keritty lahjanaruun. Jää rikki - en jännittänyt enää mitään.