Kuten eilen illalla blogissani mainitsin, yritän parhaani saadakseni ystäväni matkaan vielä tämän päivän aikanan. Kyseessä on pariskunta, jonka suhteen etenemistä - tai etenemättömyyttä olen seurannut puoli vuotta ristiriitaisin tuntein. Rakkaan ystäväni edellinen parisuhde oli sen verran surullinen, että kaiken toivoisi sen jälkeen olevan lähestulkoon täydellistä. Olen viimeksi eilen huokaillut hänen uuden kumppaninsa edesottamusten ansiosta ja yritin kahvihetkellämme ystäväni kanssa ymmärtää ja löytää niitä hyviäkin piirteitä - tuollainen on toki vaikeaa, kun en ole miestä koskaan tavannut, enkä todellakaan tunne. Kaikki mitä hänestä olen mieltä, perustuu kuultuun ja mielikuvamaalailuun.

No, eilen selailin netistä kaikki mahdolliset matkanjärjestäjät, lentoyhtiöt ja yritykset läpi, soitinkin siihen ainoaan, joka vielä ennen kymmentä oli auki. Tänään isken kynsin ja hampain, ja pidän huolen, että he pääsevät matkalleen. Sillä olen niin myyty - yhtäkkiä, kaikenlaisen väännön ja säädön jälkeen, kundi ottaa ja ehdottaa tytölleen äkkilähtönä reissua jonnekin. Kundilla ei ole nettiä käsissään nyt, eikä ystäväni ole tehokkaimmillaan onnesta itkiessään, joten jonkun on otettava matkanjärjestäjän rooli. Se sopii minulle erittäin hyvin.

Olen monta kertaa tavattuani mieheni ja oltuani koko ajan niin onnellinen, sanonut ystävilleni jakavani mielelläni omasta onnestani myös heille. Sanon usein, että "jos voisin tätä onnea purkittaa, niin jakaisin sitä mielelläni myös muille". Ehkä näin, auttamalla ja tukemalla voin tavallaan tehdäkin sen.

Aurinkoista päivää kaikille!

ps. Rankka yö otsikossa viittaa muuten siihen, että jostain ihmeen syystä olin koko yön puoliksi hereillä. Kouristelin kylmän hien peitossa ja olin aivan sekaisin. Että sellainen yö.