Taas - heräsin puoli kahdeksan aikaan lauantaiaamuna, vaikka olisin voinut nukkua ties kuinka pitkään. Tänään lähdemme korpeen, eli anoppilaan vahtimaan pikkusiskoja. Tänään kotiutuu myös "ropattavana" ollut moottoripyörä, eli pian minäkin pääsen kyytiin!! Olen hillittömän innoissani siitä, koskaan en ole edes mopon kyydissä ollut, saati prätkän. Uaah!

Mies on luultavasti ihan tajuttoman komea sen selässä..!

Ulkona on harmaata ja sumuista. En suostu lähtemään ulos, ennen kuin sumu hälvenee ja aurinko paistaa. Tänään piti olla lämmin!

Perheemme kasvaa muutenkin, kuin kotiutuvan prätkän voimin. Makuuhuoneeseen muuttaa parin viikon päästä lauma kahta eri sukarapulajiketta ja pikkukalasia. Myös nisäkäspuolella on vipinää; ensi keskiviikkona haemme pienet gerbiilitytöt kotiin Leppävaarasta. Agouti ja agouti patched väriset tytyt muuttavat eteiseemme ihmettelemään ja pelottelemaan koiraa. Oih!

Eräänä iltana viikolla, huomasin miehen siivoavan jälkiäni. En muista, koska joku olisi tuntunut niin nöyryyttävältä kuin se tuntui. Asemani kodin välttämättömänä hengettärenä ja loistavana kodinhoitajana koki kolauksen.

Onneksi sain siivota koko seuraavan päivän, ja löysin "ei aivan pyykkikorilta päinkään" 3 paria sukkia, 5 t-paitaa, neulepuseron, salihousut, shortsit, kolmet bokserit sekä farkut miehen jäljiltä. Tällöin pääsin muistuttamaan omistamastamme pyykkikaapista ja palauttamaan jälleen kiistattoman asemani kodinhoitomonopolissamme.