No mönkään meni. Järjestelin koko aamun, sain ystävilleni oikeasti niin hienot matkavaihtoehdot kasaan ja sitten.. Ei. Eivät he lähdekään. Ystävättereni mies perääntyi. Tuli tyhmä olo. Pitikö taas mennä innostumaan niin itsekin.. Mutta halusin vaan järjestää jotain ainutkertaista ystävälleni. En minä muuten olisi roikkunut koko aamua puhelimessa ja kerännyt tarjouksia eri matkanjärjestäjiltä.

Se meni hukkaan se, mutta minkäs teet.

***

Huomenna on tosiaan oman parisuhteeni merkkipäivä. Peräti 4 kuukautta yhdessäoloa, joista 2 olemma asuneetkin pian yhdessä. On ihmeellinen, onnellinen ja kihelmöivä olo koko ajan. Olo on sekä turvallinen että hullaantunut samaan aikaan - enkä tiedä tajuaako kukaan, mitä ajan takaa tällä, mutta siis.. Tiedättehän? Toinen ihminen saa sinut tuntemaan olosi turvatuksi ja hyväksi, rauhoittaa mielesi ja tekee sinusta kaikinpuolin kokonaisen mutta yhtälailla sama ihminen saa sinulle päivästä toiseen onnellisen hymyn kasvoille kassajonossa ajatellessasi häntä, perhosia vatsaan suudellessanne ja huomaat puhuvasi hänestä lähes laittoman paljon superlatiiveilla ja hempeillä sanoilla..

En minä osaa selittää! Minä olen aivan umpirakastunut ja hullaantunut ja niin käsittämättömän onnellinen siitä, että hän valitsi minut. Monen mielestä suhteemme on huuhaata ja tuhoontuomittu, kun etenimme tätä vauhtia. Emme kuulemma voi tuntea toisiamme oikeasti saati voivamme onnistua pidemmän päälle suhteessa. Ihmiset ovat päivitelleet ja huokailleet. Upeaa on kuitenkin ollut se, että molempien suku on tukenut meitä alusta asti. Pelkäsin vanhempieni reaktiota aivan valtavasti muuttouutista kertoessani, mutta aivan turhaan. Äitini oli purskahtaa itkuun - onnesta.

Mutta siis merkkipäivä. Ostin hänelle kortin, jonka kuvan löysinkin vähän hakemalla netistä. Liitin sen tuohon alas. (Two bad mice-kustantamon kortti ja kuva heidän nettisivuiltaan.) Muut voivat puolestani pyöritellä silmiään ja taivastella tarvettani juhlistaa 4 kuukautta kestänyttä suhdettamme. En minä varsinaisesti juhlista. Minulla vaan on joku tarve antaa lahjoja ja muistaa jotenkin, arkenakin. Se on semmoista kiittämistä. Enkä koskaan halua lakata kiittämästä.

Kiitos rakas.