On hetkiä, jolloin olen niin kiukkuinen ja häiritty, etten meinaa saada henkeä. Huomasin saavani näitä melkein-pyörtymiskohtauksia kovien kiukkupuuskien päätteeksi saatuani ensimmäisen epilepsiakohtaukseni. En tiedä, onko epilepsialla ja pahan kiukun aikaansaamalla hapenpuutteella jotain tekemistä keskenään, mutta pahalta se tuntuu enikeis.

Toisaalta olen taas järkyttynyt kiukkuni määrästä. Kuinka aikuinen ihminen voi raivostua joskus aivan mitättömistäkin asioista hapenpuutteeseen asti?! Eikö se ole enemmänkin karkkihyllyn edessä sätkivien, alle kouluikäisten kakaroiden ongelma? Olen muuten syyllistynyt muuten tuohonkin. Ikää 5 vuotta, paikkana lähikauppa ja äiti nautti.

Olen myös huomattavan kateellinen ihminen. Yksi ikuisesti  kateutta aiheuttava ominaisuus toisissa ihmisissä on itselleni käsiala...! Kyllä! Käsiala! Samoin kädet. Kauniit kädet saavat minut jälleen haukkomaan henkeäni ja tärisemään pahimmillaan, vaikka omiakaan käsiäni ei voi rumiksi väittää.

Jos minut haluaa saada täysin pois radaltaan, voi minulle näyttää eläimiin tai heikompiin kohdistuvaa väkivaltaa; lapsen hakkaaminen, naisen raiskaaminen tai vanhuksen pahoinpitely, eläimen rääkkäys tai heitteillejättö ovat asioita, joista helposti tärisen, melkein-pyörryn tai itken. Raivoasteikolla samalla pallilla taitavat olla ne hetket, jolloin vedän syystä tai toisesta mustat sukat jalkaani ja vielä varmuuden vuoksi herneet palkoineen nenääni. Tunnetasolla erilaiset ärsykkeet, mutta sama helvetin tärinä ja uho.

Tässä eräänä iltana koin miehen salailevan keskusteluaan jonkun ex-heilansa kanssa. Suutuin aivan vietävästi, koin asemani niin uhatuksi ja itseni niin petetyksi. Vaikka mistään pettämisestähän siinä nyt viimeiseksi oli kyse, lähinnä minun reaktioni pelosta tai jostain, mutta aivan käsittämättömiä tunteita jouduin taas läpikäymään.

Ennen en reagoinut mustasukkaisesti tässä mittakaavassa lähes ollenkaan, joskaan koskaan en ole suhtautunut välinpitämättömästi mutta kuitenkin asiallisesti useimmiten. Syksyllä koin vain sellaisen ryöpytyksen erään idiootin taholta, joka pyöritti lisäkseni entistä tyttöystäväänsä siinä sopassa ja kovaa. Huomasin, kuinka helposti luotin ja kuinka helposti se luottamus voitiin pettää - kerta toisensa jälkeen. Tietenkään en saisi kostaa tätä seuraavalle, mutta ai hemmetti, kuinka se on vaikeaa.. Näen unia, joissa huomaan jälleen olevani "se toinen". Huoh.

Oma pää - naisen pahin vihollinen.