Vietimme tänäviikonloppuna syntymäpäiviäni. Täytin hurjan paljon vuosia. Peräti 23. Syntymäpäiväni aamuna mies heräsi normaaliakin aikaisemmin valmistaakseen juhla-aamiaisen. Hän oli piilottanut ovelana poikana ainekset jääkaapin perälle, etten illalla päässyt suunnitelman jäljille.

Yllätys oli melkoinen. Olin otettu ja ylpeä, eikä hymyilystä meinannut tulla loppua saatuani varsinaisen lahjani. Lahjakortti kauneushoitolaan, aromaattiseen selkähierontaan ja kasvohoitoon! Mikä mies! Minulle, hieronnasta ja kaikenlaisesta hoitamisesta kyltymättömästi pitävälle, selkäongelmaiselle hupsulle lahja oli mitä osuvin. Päivän aikana sain lahjuksia ja onnitteluita muiltakin tahoilta, illansuussa kävivät miehen perhe ja isovanhemmat synttärikahveilla ja kukittamassa.

Lauantaina, eilen siis, vietimme sitten kavereiden voimin juhlaani. Sain miehen ystäviltä aivan hirveän, ja samalla niin ihanan suurennoksen pääsiäisreissullamme otetusta kuvasta, jossa mies ja minä olemme niin mökkivaatteissamme ja maalaisina pihagrillin äärellä. Kuva oli kehystetty ja pääsi heti eteisen seinälle toivottamaan tulijat tervetulleiksi. Liikuttava ele ja hauska idea. Juhlat olivat oikein onnistuneet omasta mielestäni. Jatkoimme koko porukan voimin vielä kaupungin yöhönkin, kotiuduimme grillin kautta ja itse juhlakalu kaatui kovin, kovin heikossa hapessa sängyn pohjalle heti kotiinpäästyään.. Hauskaa oli :)

Tänään teimme miehen ja koiran kanssa pitkän kävelylenkin ympäri metsää ja peltoja. Nuuskiessani uuden kotiseutuni tuoksuja ja ihaillessani sen maisemia, tajusin olevani ihan tavattoman onnellinen. Mies näytti suloisimmalta olennolta maan päällä silmälaseissaan ja nuhjuisessa hupparissaan.

Täällä monnisten iloista perhetapahtumaa seuraten, voin vain kiittää yläkertaa tästä kaikesta. Olen onnellinen pieni otus. Rakastunut ja tyytyväinen. Ja luottavainen tulevaisuuden suhteen. On onni olla minä nyt.